Vammaisneuvosto
Pöytäkirja 05.06.2024/Pykälä 38

Vammaisneuvosto keskustelee asiasta.

Vammaisneuvosto keskusteli asiasta Petra Isosalon esityksen jälkeen. (Liite)
Neuvosto katsoo huolena olevan, että hallitus on aliarvioinut lain kustannusvaikutukset. Alustavien laskelmien mukaan lain täytäntöönpanosta aiheutuu vammaispalvelulle kustannuslisäys, joka tulee huomioida Pohjanmaan hyvinvointialueen tulevassa budjetoinnissa, koska odotettavissa oleva kustannuslisäys sisältyy kokonaisrahoitukseen. Subjektiiviset oikeudet täytyy turvata, vaikka hyvinvointialueen taloudelliset kehykset kutistuvat. 
Voimassa olevassa lainsäädännössä vaikeavammaisuus on oikeudellinen käsite, jota säännellään erikseen kunkin ei-talousarvioliitännäisen palvelun osalta. Vammaisuuden yleinen määritelmä liittyy talousarvioliitännäisiin taloudellisiin tukitoimiin. Uusi laki ei ole diagnoosiliitännäinen. Soveltamisalassa säädetään palvelujen saamisen ehdoista. Lähinnä subjektiivisia palveluja. Uuden lain mukaan vaaditaan toimintakykyarvio. Pohjanmaan hyvinvointialue tulee käyttämään ICF:ää yksilön toimintakyvyn arviointiin, jotta hän saa hoitoa ja palvelua tai etuuksia. ICF:n avulla voidaan tehdä kokonaisvaltaisia arviointeja siten, että myös esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät voivat olla oikeutettuja uuden vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Peruspalvelujen merkitys korostuu, ts. ensisijaisesti käytetään peruspalveluja ja on tärkeää, että tarjotaan laadukkaita peruspalveluja, jotka ovat kaikkien käytettävissä. Neuvosto katsoo, että ICF arviointiasteikkona on hyvä instrumentti, koska ICF-malli näkee yksilön kokonaisuuden näkökulmasta. Tasavertainen palvelujen saatavuus ja oikeudenmukainen toimintakyvyn arviointi ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Lisäksi neuvosto katsoo, että edellisellä hallituskaudella Sanna Marinin johdolla hyväksytty laki oli parempi ja selkeämpi kuin 1.1.2025 voimaan tuleva laki. Nykyinen hallitus tarkisti lakia, ja neuvoston arvion mukaan riskinä on, että jokin ryhmä jää ilman palveluja. Muun muassa nepsy-diagnoosin saaneet henkilöt mainitaan. Jo nykytilanteessa on vaikea päästä tutkimuksiin. Sen vuoksi peruspalveluissa tarvitaan erityistä kehittämistyötä tarvittavien palvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Myös lakiin sisältyvä ikäraja on huolestuttava. Mitä se merkitsee esimerkiksi päivätoimintaan oikeutetulle kehitysvammaiselle henkilölle, kun hän tulee lakisääteiseen eläkeikään? Lakkaako oikeus päivätoimintaan silloin? Missä menee tavallisesta ikääntymisestä johtuvien toimintarajoitteiden ja iästä riippumattoman vammaisuuden raja?
Laki on askel oikeaan suuntaan, mutta sen sanamuodoissa on huolestuttavia kohtia. Lainsäädännössä ei ole viitattu riittävässä määrin YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (2016). Lainsäätäjä on keskittynyt pitkälti vammaisuuteen sen sijaan, että olisi painotettu enemmän tavallisen elämän merkitystä. Myöskään itsemääräämisoikeutta ei ole painotettu riittävästi. Hyvä, että työnantajan tukemisen tarve on otettu esille.
Vammaisneuvosto toivoo, että tulevaisuudessa Pohjanmaan hyvinvointialue kuulee mahdollisuuksien mukaan neuvostoa ennen lausuntojen antamista. Nyt neuvoston jäsenille annettiin mahdollisuus kommentoida hyvinvointialueen lausuntoa sähköpostitse. Valitettavasti aikataulu oli tällä kertaa erittäin tiukka, ja on täysin ymmärrettävää, ettei neuvostoa ehditty kutsua ylimääräiseen kokoukseen.
Vammaisneuvosto huomautti lisäksi, että esityksessä oli luultavasti asiavirhe, joka koski tukiviittomia, osaamiskeskuksen kautta annettavaa palvelua, ja että kyse ei ole varsinaisesta viittomakielen opetuksesta.